Ensimmäinen osa:
Olipa kerran Mangolia. Mangolia oli tosi yksiäinen. Hänellä ei ollut kavereita, ystäviä, äiti, isää eikä edes kummeja tai tätejä! -Onpa tylsää. Mutta sitten Mangolian silmissä pimeni. -Mi-mitä? Mangolia ehti sanoa ja sitten hänen silmissään pimeni. Miten Mangolia käy? Toinen osa:Mangolia vaipui syvään uneen ja näki unta. Joku oli kolkannut hänet! mutta miksi? miksi ihmeessä joku kolkkaisi tuon pienen raukan jolla ei edes ollut vanhempia! Hän näki unta että oli menossa portaita alas jonnekin ahtaaseen tunneliin. se oli kuin liisa ihmemaassa, mutta ei kuitenkaan. mangolia siristi silmiään, koska tunnelin päässä oli tosi kirkas valo. siellä oli ihan vihreää ja valoisaa ja joka puolella pomppi pupuja ja paukahteli ilmapalloja! Hän oli Panfun viidakossa. Ja jostain kuului ääni... Mangolia... olet nyt kotona... en olisi halunnut kolkata sinua, mutta kun tämä on ihan salaista, etkä vielä saa tietää kuka olen. joudut odottamaan kärsivällisesti... Ja ääni katosi. Ihan kun hän olisi nähnyt Pellen vilahtavan järvelle päin???
Kolmas osa:-Mi-mitä? Mangolia sanoo ihmeissään, koska on järvellä. -Miten minä tänne jouduin? Mangolia näkee vaan Pellen joka seisoo patsaana hänen vieressään. -Miten minä tänne jouduin? Mangolia tivaa Pelleltä. Pelle ei vastannut. Yhtäkkiä kuuluu ääni joka sanoo: Seuraa minua! Ja jos et tottele kolkkaan sinut uudelleen. -Mi-mitä? Mangolia sanoo hölmistyneenä, mutta sitten taas kaikki pimeni. Nyt Mangolia näkee unta: -Tule, niin sinu ei käy mitenkään! Ääni sanoo vaimeasti. -Tule, mutta ole varovainen... -Mi-mitä? Mangolia kysyy ääneltä, joka kulki hänen edellään. -Älä puhu! Ääni sanoo. -Mutta miksi? Mangolia kysyy jo vähän rohkeammin. -En voi kertoa, mutta ole hiljaa! Sitten Mangolia kuuli Kamarian äänen. Nyt Mangolia herää. -Mi-miten minä tänne jouduin? Mangolia kysyy Kamarialta. Kamaria puhuu Mangolialle: Ehkä... Ehkä sinun on otettava siitä selvää... Sitten kaikki pimenee. -Mitä täällä tapahtuu? Mangolia kysyy Kamarialta. -Ehkä... Ehkä sinun on aika tietää...Neljäs osa:Kamaria silittää Mangolian päätä. -Shhh, älä puhu. Lepäähän nyt vain. Kaikki on ihan hyvin, jouduin vaan antamaan sinulle nukutuslääkettä, koska kolkkaaminen ei pitänyt tajuasi kankaalla. Nukutuslääkkeeseeni kuuluu semmoisia taikayrttejä, että on ihan tavallista, että näet pomppivia pupuja ja pellejä.
-Häh? Mutta, joku puhui minulle ja sanoi, että olen kotona, ja joku käski minun olla hiljaa...mitä oikein tapahtuu??? Ja vaadin tietää miksi minut kolkattiin!!! Mangolia tivaa.
-Juo tästä. Kamaria sanoo. Juoma maistuu lämpimälle kaakaolle ja vähän hedelmäpommijugurtille. -No niin. Osa siitä mitä näit oli unta, mutta osa totta. Se olin minä joka sanoin, että olet kotona. Mangolia, olen sinun kummitätisi. Mutta en ole voinut kertoa sitä aiemmin, koska olet suuressa vaarassa! Mangolia säpsähtää. -Kummitäti? Tunsitko äitini ja isäni? Vaarassa? Hän on täynnä kysymyksiä.
Kamaria kertoo: Sinun on tullut aika tietää totuus vanhemmistasi. He olivat erittäin viisaita Pandoja ja heillä oli taikavoimia niinkuin minullakin. Sanotaan, että he keksivät jäätimantin! ja siksi satamabaarin luolassa oleva muumio yritti saada heidät kiinni... hän halusi käyttää jäätimanttia pahaan...
Mangolia ei meinaa uskoa korviaan, mutta vaipuu taas uneen juoman vaikutuksesta.
Viides osa:Kun Mangolia herää, hän on taas Kamarian luona. Mangolia kysyy Kamarialta: -Missä vanhempani on? Tiedätkö sinä jotain? -No, kai minun on tunnustettava. Kamaria sanoo. -Kun vanhempasi eräänä päivänä menivät Merirosvo baarista lattia luukusta alas, he tapasivat muumion. Muumio ei päästänyt heitä ohi, ellei vanhempasi olisivat uhranneet heidän korujaan. Koruissa oli voimaa, joilla vanhempasi jaksoivat kulkea. Kun he pääsivän huoneeseen, jossa oli läbyrintti, heidät kolkattiin. He nukahtivat. Sen verran tiedän. En enempää, enkä vähempää. -Jaa! Lähden huomenna etsimään heitä!
Kuudes osa:
Mangolialla oli aavistus, että he eivät ole kuolleet... Hän vielä jotenkin voisi saada vanhemmat takaisin... Mutta unessa hän oli kuullut, että häntä uhkaa suuri vaara. Hän ei siis voi kertoa kenellekään suunnitelmastaan. Ei edes kamarialle ettei kukaan voi kiristää tietoa häneltä. Hän mietti ja mietti... kunnes keksi, että Carl Caruso oli hyvä keksimään juonia, ja hän oli Mangolialle palveluksen velkaa!
Aamulla hän heräsi aikaisin ja keräsi kaikkea tarpeellista reppuunsa. Köyttä, hakun, viitan ja sellaista. Hän hiipaili ulos linnasta kirjastoon, jossa Carl lymyili. Ehkä Carl voisi kertoa hänelle, miten pääsisi lattialuukusta alas ja voisi kohdata muumion ja puolustautua sitä vastaan!
Jatkuu...